AFGAANIN TURKINHOITO

Mitä sitä turhaan kaunistelemaan - Afgaanin hoito ON vaativaa moniin muihin rotuihin verrattuna. Se täytyy pestä keskimäärin kerran viikossa ja turkki täytyy pesun jälkeen selvitellä harjan kanssa läpikotaisin ja pohjia myöten. Jos haluaa käydä koiran kanssa näyttelyissä, joutuu turkkia suojaamaan enemmänkin ja se tulee ennen kehään menoa 
pestä viikolla kaksi kertaa - mahdollisesti peräkkäisinä päivinä, erityisesti juuri ennen näyttelypäivää - sitten harjata ja föönata taas kuivaksi asti. 
Lisäksi afgaaninturkki kerää mukaansa roskia, oksia, heiniä ja kaikkea mahdollista joten myös pesujen välillä sitä joutuu hoitamaan, setvimään ja suojaamaan.

Afgaanin omistajan täytyykin olla melkoinen esteetikko, jotta se puhdas ja laitettu afgaani jaksaisi kerta kerran jälkeen sykäyttää niin paljon, että kaikki se vaiva taas katoaisi mielestä samantien - ja niin se useimmilla meillä meneekin. Sinänsä turkinhoito vaativuudestaan huolimatta onkin enemmän asennekysymys - sen hoitaa siitä ilosta että saa pitää huushollissaan koirien kuningasta, ja siitä tulee pikku hiljaa yksi osa arkea. Kaikille turkinhoito ei kuitenkaan sovi, ja siksi kannattaakin punnita tarkkaan jaksaako rumban todellakin käydä läpi ne seuraavat 8-12 vuotta joka viikko. Varsinkin kevätaika on haastavaa, kun taas talvi taas se "helppo" vuodenaika, jolloin ei edes afgaanihuushollissa jalkapohjat ole samantien taas hiekassa heti imuroinnin jälkeenkin.

HOITOVÄLINEET

Afgaanin omistaminen ja huoltaminen on myös melkoista välineurheilua. Siinä missä ei-turkkirodulle riittää kun on se panta ja hihna, kuppi ja peti, kynsisakset ja kasa leluja,  joutuu afgaaninomistaja hankkimaan ajan myötä triplamäärän tarvikkeita huolehtiakseen koiransa perushyvinvoinnista.
Tässä jonkunlainen afgaanin omistajan peruspaketti siitä, mitä välineitä ja 
suojavarusteita afgaanin kanssa olisi ainakin hyvä olla olemassa.

- Amme (ellei huushollissa ole kiinteää ammetta, voi ostaa muovisen lasten ammeen tai ison muovisen kaukalon samaa tarkoitusta varten koiran koosta riippuen.)

- Erikokoisia metallipiikkisiä harjoja - tämä lienee kaikkein oleellisin väline. (suorat piikit, ei päässä "pyörylöitä" koska ne repivät turkkia. Hyviä merkkejä mm. Madan, All Systems, Hindes, Laser Lites.. Kokeilemalla löytyy itselleen sopivat mallit ja eri ikäisen afgaanin turkkikin vaatinee hieman erilaiset harjat. )

- Tiheäpiikkinen metallikampa ja harvempipiikkinen metallikampa eli ns. villakoirakampa

- Pehmeä karsta (kaikki eivät tätä hyväksy, mutta omasta mielestäni hyväksi havaittu: esimerkiksi takkuvaiheessa puhtaan turkin läpikäymiseen > tarttuu hyvin kuollut irtokarva joka muuten jää turkkia takuttamaan,  sekä hellävaraisempi ja tehokkaampi väline takun availuun kuin piikkikampa. Missään nimessä EI ainoaksi harjausvälineeksi, vain lisäapuna käytettäväksi!)

- Fööni, jossa ehdottomasti puhdistettava ilmanottoaukko. Useamman afgaanin omistajan kannattaa harkita myös ammattilkäyttöistä tehokkaampaa föönia, mutta melko pitkälle pärjää ihan tehokkaalla käsiföönilläkin.

- Kurarukkasia. Joko lasten kurarukkasia (ommellaan peukalo pois) tai ihan koirille teetettyjä rukkasia. Lisäksi harmaata eristysteippiä - teippaa tossujen pohja ja säännöllisesti pese ja kuivata, ja teippaa taas - lisää tossujen käyttöikää huomattavasti.

- Lasten kurarukkasten lisäksi pitkävartiset urheilusukat ovat hyvät tossujen alle karvaa suojaamaan.

- Ruokahuppuja/myssyjä. (suosittelen useampaa, aina ne on hukassa..)

- Pehmeitä hiuslenkkejä / kertakäyttöisiä pikku kuminauhoja (esim. urokselle pissipompuloiksi jos turkkia on kyljissä reilusti) Kuminauhoja saa isommissa erissä eläintarvikeliikkeiden hevospuolelta.

- Sadeviitta kaatosateiden varalle.

- Mahdollisesti myös talvitakki/mantteli riippuen yksilön kylmänsiedosta, ja erityisesti räntäsateella hyvä olla suojana - jos turkki kastuu pääsee kylmäkin herkemmin läpi iholle.

- Kurapuku tai yhdistelmähaalari kuraisia kelejä tai metsälenkkeilyjä varten (kaikki eivät suosi, koska tuppaa takuttamaan turkkia kainaloista. Riippuu paljon myös turkinlaadusta. Oman kokemuksen mukaan on kuitenkin helpompin aukoa takut kuin riipiä risut hoitoainevedessä lillutellen lenkin jälkeen, ja takkuuntumista voi vähentää pompuloimalla kriittisimpiä takkukohtia froteelenkein haalarin alle ennen pukemista.)

- Paljon isoja pyyhkeitä! Pese ne säännöllisesti kuumalla, esimerkiksi koneessa min. 60-asteisessa vedessä ja lisäksi uusi aina tarvittaessa.

PESU

Afgaanin perusturkinhoidon A ja O on tuo jo aiemmin mainittu viikottainen arkipesu. Pesuväli riippuu turkinlaadusta ja säistä: pumpulisella turkilla joutuu pitämään lyhemmän välin (4-5pv) kun taas karkeampi tai silkkisempi turkki voi kestää hyvänä jopa 2 viikon pesuvälin. Kuitenkin hyvä perusväli johon kannattaa varautua on tuo noin viikko, eritoten mikäli koiran kanssa haluaa käydä näyttelyissä. Pennusta ei voi vielä varmasti sanoa millainen turkinlaatu sille sattuu tulemaan ja yhden pentueen sisälläkin voi olla hyvin erityyppisiä turkinlaatuja.

Myös pesuun kuluva aika riippuu niin turkin laadusta, pituudesta, tuuheudesta ja vaiheesta.  Nuorilla koirilla turkin vaihtovaihe on haastavampi, nartuilla siihen vaikuttaa myös juoksukierto ja sen hormonaaliset vaikutukset. Pesuun voi kulua kerrallaan yhtä hyvin 30min kuin 1,5h. Pesuun on myös useita tapoja, ja esittelen tässä muutaman.

Kylpyveden lämpöön kannattaa myös kiinnittää huomiota - koiran ruumiinlämpö on omaasi korkeampi joten vesikin on hyvä pitää melko lämpimänä. Seuraa koiraasi ja jos yhtään näyttää että se palelee niin lisää lämpimämpää vettä tai huiluta suihkulla. Pienenä kuriositeettina että tämän vuoksi kylppäri onkin yleensä kuin trooppinen viidakko pesun jälkeen ja useimmiten saa myös itse käydä koiranpesun jälkeen viileässä suihkussa vastapainoksi. Pitänee tässä yhteydessä myös varoittaa että viemärikaivon joutuu puhdistamaan huomattavasti useammin afgaanin muutettua talouteen. Jonkinlaisena apuna olen itse käyttänyt varsinaisesti lavuaareihin tarkoitettuja hiusten kerääjiä myös 
suihkun viemäriaukossa. 

PESUTAPA 1

Muoviseen lastenammeeseen, muovikaupasta saatavilla olevaan isompaan paljuun tai mikä parempaa, huushollin kiinteään isoon ammeeseen, lasketaan ensin puhdas vesi. Sitten asetetaan afgaani sinne lillumaan,  jotta turkki kastuisi kunnolla kauttaaltaan. Ammeeseen voi laittaa jo tässä vaiheessa hiukan shampoota sekaan, sillä pieni määrä shampoota rikkoo veden pintajännitystä ja edesauttaa veden pääsemistä turkin pohjalle ihoon asti. Koiraa voi kastella pään tai muun "ulkopuolelle jäävän" osalta napolla tai suihkulla, tarpeen eritoten lasten ammeessa ison uroksen kanssa.

Kun koiran turkki on varmasti kasteltu iholle asti, kaadetaan vesi pois ja lasketaan uusi tilalle. Tähän veteen sekoitetaan pesuun käytettävä shampoo, ( yleensä koirille tarkoitettavat aineet ovat laimennettavia joten katso suhde purkin kyljestä ja kysy neuvoa myyjältä - jotku aineet voi laimentaa huomattavasti reilumminkin kuin purkin ohje neuvoo.) ja taas asetetaan koira ammeeseen makoilemaan/istumaan, napolla valutetaan shampooliuosta koiran päälle jotta se varmasti tulisi tasaisesti joka puolelle turkkia.

Sitten huuhdellaan perusteellisesti ja jos koira on edelleen oikein likainen, toistetaan shampoopesu vielä toiseen kertaan (jonkinlaisena perussääntönä voi pitää että koira on puhdas vasta kun pesuvesikin näyttää puhtaalta) Myöskin näyttelypesun yhteydessä on syytä pestä shampoolla kahteenkin kertaan. 

Kun shampoo on huuhdeltu koirasta pois lasketaan ammeeseen vielä uusi vesi ja laimennetaan tähän veteen sitten puolestaan hoitoaineet. Taas koira ammeeseen lillumaan, ja levitetään napon avulla nyt hoitoaineliuos turkkiin läpikotaisin. Tarvittaessa (hoitoaineen ohjeiden mukaan) annetaan vaikuttaa muutama minuutti ja sitten taas huuhdellaan 
pois perusteellisesti tai arkipesuissa sopivan hoitoaineen voi myös jättää turkkiin. 
(Nykyiset doping-säännöt edellyttävät että näyttelyyn mentäessä hoitoaine 
huuhdotaan tarkasti pois turkista).

Seuraavaksi aletaan kuivata koiraa. Suurimmat vedet turkista voi puristella pois käsin, loput pyyhkeisiin. Pyyhkeitä kannattaa varata useampi jo tähän vaiheeseen. (Afgaanitaloudessa pyyhkeitä tarvitaan paljon ja jatkuvasti, joten kannattaa kierrellä kirpputorit läpi ja ostaa halvalla kun vaan saa, sekä varautua pesemään pyyhepyykkiäkin usein..) Turkkia kannattaa kuivausvaiheessa varoa hankaamasta, ettei takkuja syntyisi, mutta painelemalla ja varovasti puristamalla suurimmat vedet saa kyllä turkkia takuttamatta lähtemään. 
Näin on tällä tavoin vaihe 1 eli pesu on suoritettu!

PESUTAPA 2

Toinen mahdollisuus, jos ei ole sitä ammetta saatavilla, on käyttää muutamaa iso ämpäriä. Tämä tapa on hyvä pitää mielessä vaikkapa kyläillessä tai kesämökillä minne ei ehket kiinnosta kokonaista ammetta raahata mukanaan. Ensin koiran etujalat ämpäriin lillumaan pelkässä vedessä, suihkulla huilutetaan loppua osaa koirasta, myös napo tai pesusieni voi olla kastelussa apuna. Sitten takajalat ämpäriin ja käydään läpi koiran takaosa 
samalla tavalla.

Kastelun jälkeen laimennetaan ämpäriin shampoot ja käydään turkki läpi taas samalla tavalla. Todennäköisesti takaosaa varten shampoovesi täytyy jo vaihtaa. Erityisen tärkeää on katsoa että jokainen vaihe ulottuu nytkin koko turkkiin ja aina iholle asti.

Sitten huuhtelu ja jälleen ämpäriin uusi vesi johon nyt laimennetaan hoitoaine. Ja jälleen käydään koira läpi samalla tavalla. Jos käytät sientä myös hoitoaineen levittämiseen, niin huuhtele ja puristele se tosin hyvin ennen hoitainepesua,  jotta shampoot huuhtoutuvat ensin  sienestä pois. Helpointa on jos on oma sieni shampoolle ja omansa hoitoainevaiheelle, sillä shampoovaahto tarttuu sieneen melko tehokkaasti.

Lopuksi perusteellinen huuhtelu ja liikojen vesien puristelu kuten yllä.

FÖÖNAUS JA HARJAUS

Pesun jälkeen sitten olisi kuivatuksen ja turkin selvittelyn vuoro. Joko alkaa suoraan föönaus ja harjaus (erityisesti näyttelypesun ollessa kyseessä ja jos turkki on kihartuvaa sorttia) tai sitten, riippuen taas omistajasta ja siitä mitä kukakin pitää itselleen ja koirilleen sopivana, kuivatellaan pyyhkeissä ja vällyjen alla hetki.

Meillä afgaanit makoilevat pyyhkeissä kylpyhuoneessa vajaan puolisen tuntia heti pesun jälkeen ja sen jälkeen alan sitä harjaamaan. Monesti kun turkki on vielä kostea ja koira palelee helposti pidän osan koirasta sillonkin peiton alla ja etenemisen ja kuivumisen mukaan vasta poistan peitteen kokonaan. Toiset koirista eivät kuitenkaan jaksa odotella ja niiden kohdalla on helpompaa aloittaa vaan suoraan pyyhekuivan koiran kuivaaminen.

Tärkeintä on alusta asti opettaa koiran makoilemaan rauhassa föönauksen ajan - joko trimmauspöydällä, sängyllä tms. tasaisella alustalla. Samoin sinulle itsellesi on hyödyksi jos voit hoitaa työvaiheen niin, että tuet selkääsi, tai ainakin pystyt istumaan. Muuten pesupäivän jälkeen ovat lihakset selästä helposti ihan jumissa ja käsivarret kipeinä! Ergonomisuus siis kunniaan. Jos sinulla on jalallinen fööni, saat föönin kiinni telineeseen tai sinulla on joku "avustava käsi" ylimääräisenä föönikätenä, niin sekin helpottaa hommaa sillä harjaamiseen tarvitsee mielellään molempia käsiä jotta työn saisi sujumaan tehokkaasti.

Turkki kannattaa käydä läpi jossain sopivassa loogisessa järjestyksessä sillä se helpottaa työskentelyä. Itse tykkään aloittaa haastavimmasta päästä eli etujaloista ja pyrin föönaamaan alta ylöspäin niin että alimmat karvat olisivat ensin kuivat ja sieltä etenen päälliskerroksiin. Näyttelyyn laittamisessa voi olla tärkeää aloittaa laitto "tuomarin puolelta". Itsellesi sopivin työskentely tosin löytynee vasta kokemuksen ja ajan kautta. "Turkkinipsut", muoviset klipsit voivat auttaa myös työskentelyssä erityisesti jos koiralla on kovin tuuhea turkki - niiden avulla osan turkkia voi aina kääntää pois tieltä ja työskentely 
kerroksittain helpottuu.

Harjaa turkki aina ihoon asti auki ja kiinnitä erityisesti huomiota, ettei takkuja jää 
kainaloihin, nivusiin, mahan alle, korvantauksiin tai varpaiden väleihin. Nämä paikat tuppaavat takuttumaan nimittäin ihan erityisen herkästi. Pääasiassa paras apu takkujen aukaisemiseen on omat sormet - etene takun reunoilta rikkoen sitä pienempiin osiin sormin ja auo nuo eriytyneet osiot sitten apuvälineiden avustuksella. Isojen ja löysien takkujen avaamisessa sinua voi auttaa iso puinen "villakoirakampa", mutta  tiheämpien, pienien nyttyjen kanssa joko tiheäpiikkinen kampa tai pehmeä karsta. Älä kisko takkua auki väkisin koska a) se ei tunnu koirastan mukavalta, ja koska b) se myös repii turkkia ihan turhaan - takut saa auki paremmin helläotteisesti. Turkinhoito kehittääkin kovasti omistajan kärsivällisyyttä! Vaikka turkinlaatua on monenlaista, ei niin hyvää turkkia ei olekaan etteikö se aika ajoin takuttuisi enemmän tai vähemmän. Juuri siksi säännöllinen hoito pesuineen päivineen onkin se A ja O: vähentää ja helpottaa urakkaa tuntuvasti. Puhdas, takuton ja hoidettu afgaani on ilo silmälle ja kunnia-asia omistajalleen.

SUOJAAMISTA VUODEN YMPÄRI

Mitä kaikkea muuta afgaanin turkin suojaamiseksi sitten tarvitsee tehdä, riippuu paljon vuodenajasta, säästä, ja siitäkin millaisessa ympäristössä asutte ja liikutte. 
Sade- ja kurasäällä on tiedossa tassupesua ( ja näillä keleillä erityistä huomiota kannattaa kiinnittää varpaidenväleihin, ettei sinne jäisi kosteutta muhimaan! ) tai sitten koirien pukemista: kuratossuista lienee suurin hyöty rapakeleillä. Oikein märällä säällä voi käyttää kurapukua, jolloin käytön jälkeen tarkistat ja selvität tarpeen vaatiessa kainaloihin ja etuosaan ilmaantuneet takut. Huomattavaa on että roskaa ja risuja kertyy talouteen melkolailla, joten todellisen siivous-fanaatikon koira afgaani ei taida olla. 
Hyvästä imurista on apua!

Kuratossujen ikää pystyy hyvin pidentämään vahvistamalla pohjaa säännöllisesti ilmastointiteipillä. Ja jos huono ilma jatkuu koko päivän, on tossujakin hyvä olla ainakin muutama satsi per koira, jotta on aina puhtaat mitkä jalkoihin laittaa sillä välin kun edelliset vielä kuivavat.

Urokselta joutuu yleensä mahanaluksen pesemään kerran tai pari kertaa viikkopesun välilläkin, koska muuten karvoihin tarttuva pissanhaju voi alkaa häiritseväksi. Jonkun verran asiaa voi tosin helpottaa käyttämällä lenkeillä kylkikarvoissa hiuslenkkejä ns. pissapompuloina tai suihkuttelemalla karvoihin arkena pesun jälkeen sopivaa hoitosuihketta joka estää jonkun verran hajun tarttumista ja pinttymistä.

Talvella on elo afgaanin kanssa on yleensä melko helppoa. Vain räntäsateella tarvitsee pukea takkia/manttelia päälle, ja suojasäällä tassuihin kertyvät lumipallot joutuu huuhtelemaan lämpimän suihkun alla/hoitoainevedessä ja lumipaakuista syntyneet takut on hyvä harjata auki. Kovalla pakkasella voi avuksi ottaa takkia ja korvia voi suojella hupulla. Mutta noin yleensä talvi on varmasti afgaanin omistajalle se helpoin vuodenaika ja pakkasta ja lunta oikeen odottaa - harvemmin sisällekin kantautuu yhtä 
vähän roskaa ja hiekkaa kuin juuri talvella!

Kevät  taas on se ehdottomasti ikävin ja haastavin. Sen lisäksi että on sitä perus kurakeliä, ilmassa leijuu paikkakunnasta riippuen paljon katupölyä, joka tarttuu turkkiin ikävästi ja pesuväliä voi joutua jopa tihentämään. Pölyltä on myös haastavampi koiraa suojata, ethän pysty käärimään sitä kokonaan muovikelmuunkaan.. Tosin tubigrippien tai säärystimien pitäminen saattaa auttaa vähän, ja ainakin ne estävät kuivan roskan tarttumista turkkiin. Pölyyntyneeseen turkkiin tarttuu nimittäin myös ikävästi kaikki se lumen paljastama kuivanut aluskasvillisuus - lehdistä nokkosiin - ja myös hajoavat lahjakkaasti pieneksi silpuksi turkin sekaan kun niitä yrität sormin irroitella. 
Kevääseen ei olekaan mitään täysin autuaaksi tekevää keinoa - ne on vaan parhaan mukaan elettävä ohi. Hieman sulaneilla latupohjilla voi koettaa lenkkeillä niin pitkään kuin pystyy, jotta vähän edes säästyttäisi turkkivenkslaukselta, ja muuten sit vaan pestään, suojataan, harjaillaan ja irroitellaan sormin kaikkea moskaa. 
Onneksi pahin aika on yleensä reilussa kuukaudessa ohi!

Oma lukunsa on lisäksi metsälenkkeilyt afgaanien kanssa. Pururadoilla voi estää irtorisun ja havuneulasten kiinnittymistä jos lenkille pukee jalkoihin apteekista saatavat ihmisten tubigripit (siis sellaiset sukkamaiset kangaspalat, joita käyteytään kyynärtukina, ja jotka voi pujottaa koiran jalkoihin) tai koirille tilattavissa olevat säärystimet. Märällä säällä kyseiset tubigripit  tuppaavat tosin joskus kastuessaan valumaan ja tippumaan ja mikäli affesi juoksee metsässä vapaana, ne mitä todennäköisesti lentävät vauhdissa jokaiseen ilmansuuntaan.. (omallani ne ovat sellaisilla reissuilla kestäneet jalassa keskimäärin viiden minuutin ajan, mutta jälleen on yksilöllisiä eroja). Säärystimet  kestävät kastumista paremmin eivätkä näin ollen valu yhtä helposti. 

Ihaninta on tietysti jos afgaania pystyy pitämään irti sellaisella alueella jossa se ei tarvitse ylimääräisiä suojia. Hiekkakuopat ovat meidän ykköspaikat, mikäli vaan sellaisille hylätyille joskus päästään, joillakin on mahdollista juoksuttaa niityillä, pelloilla tai siisteillä ruohikko-alueilla. Vaan kun asuu esimerkiksi näin savon sydämessä, ovat turvalliset maastot irtipitoon suurimmaksi osaksi metsäreittejä. Lämpimästi suosittelen tällaisille reissuille yhdistelmä-haalaria jonka alle mielellään vielä pompuloi frotee-pompuloilla pahimmin takuttavat paikat - se säästää aikaa ja turkkia todella paljon! Metsämaastohan noin muuten on myös vaihtelevuutensa ja pehmeäpohjaisuutensa takia erittäin mainio ja muunmuassa hierojien suosittelema paikka liikuttaa koiria. Haalarit pukemalla säästyy itsekin hampaiden kiristelyltä kotiin paluun yhteydessä.

Jos kuitenkin siis päädyt lenkkeilemään afgaanin kanssa metsässä ilman haalaria, on varauduttava viettämään kylppärissä lenkin jälkeen tunnista pariinkin irroittamassa metsää koirasta. Jostain syystä risujen määrä tuntuu olevan vakio juoksi koira metsässä sitten 10 minuuttia tai kaksi tuntia. Irtorisut voi varovasti irroitella käsin (ja useasti niitä joutuukin vähän vähentelemään myös lenkin aikana) mutta seuraavaksi suosittelen että täytät ammeen/ämpärin liukkaalla hoitoaineella ja huljutat koiran turkkia siellä irroitellessasi hellävaroen risuja ja männynkäpyjä. Hoitoaine liukastaa turkin ja saa osan risuista irtoamaan jopa itsekseen, ja loput vähintäänkin helpommin. Voit myös katkoa risut pienempiin osiin ja pujotella ulos turkista. Näin suojelet turkkia edes jonkun verran katkeamisilta, vaikka totuus on, että joka metsäkierroksella turkki kuluukin jonkun verran ilman suojaamista. Ellei siis koirasi omaa erittäin vahvaa turkinlaatua johon ei juuri risuja tartu, väittäisin että helpommalla pääsee kun malttaa pukea haalarin päälle. 

KUULOSTIKO HURJALTA?

Usko tai älä, jos olet tarpeeksi ihastunut rotuun niin tuosta kaikesta tulee lopulta ihan yhtälailla arkipäivää kuin roskien ulos viemisestä tai siivoamisesta. Voisi senkin ajan lopulta paljon turhempaankin käyttää kuin koirien turkin hoitoon. Siis lopulta koko työsarka on ihan asenne- ja tottumiskysymys. Jokainen aloittaa jostain ja ensimmäinen afgaani on vielä vähän opettelukappale - toiset oppivat nopeammin ja luontaisemmin, toisilla saattaa kestää pidempään löytää rutiini. Kaiken lisäksi turkinhoitoon voi ajan mittaan jopa hurahtaa - sormet alkavat syyhytä kun pesuväli on kulumassa umpeen ja samoin uusien hoitoaineiden kokeilemaan saa odottamaan pesupäivää suorastaan innoissaan. Ja mikä tärkeintä - joka kerta kun afgaani sitten on valmis ja vastalaitettu se näky palkitsee vaivan kolminkertaisesti.  Puhdasta afgaania liehuvine ja hoidettuine turkkeineen ei vain kyllästy ihailemaan. 

Jos siis todella tahdot jakaa elämäsi afgaanin kanssa, tulet pakosti löytämään itsestäsi ajan mittaan myös sen piileskelevän innokkaan turkinhoitajan. Me otamme itsellemme koiran jolla sattuu olemaan vaativa turkki, jolloin meidän velvollisuutemme on se myös huoltaa niin että koiran on mukava olla. Laiminlyöty turkki on koiralle jopa terveysriski sillä pahimmilaan takut kiristävät ja hautovat ihoa. 

Ja kuitenkin pitäisi kyetä löytämään kultainen keskitie ja välttämään varsinaista turkkifanaattisuutta. Tarkoitan tällä, että vaikka yllä luettelen tapoja kuinka suojata ja estää turkkia liiaksi kulumasta, pitäisi aina muistaa että siellä turkin alla meillä on alunperin metsästykseen kehitetty vinttikoirarotu, joka menettää syvimmän olemuksensa mikäli se muunnetaan vain kehien ympäri ravaavaksi "kauniiksi turkiksi". Huolehtikaamme siis että koiramme saavat ensisijaisesti edelleen juosta vapaana säännöllisesti, ja ovat näin hyvässä lihaskunnossa! Ja jos siinä sivussa joudumme pari karvaa uhraamaankin niin se ei ole eikä saa olla katastrofi. Karva on onneksi uusiutuva luonnonvara!

© romy