Synt. 17.7.2007, blue-brindle, uros

Kasvattaja: Sari Laakso, Tampere
Omistaja: Lauri Kuikka & Johanna Männistö, Varkaus

Chocobo alias Tiikeli, raitapaita, simpanssi, Hilarius-hiiri  pikku-mies, Napero, taapelo, Chocobobo, Chocobotti, Tokopo, Tokotoko, Piki, Raskali, Tokopoo, Tokotiiteli, 
Tokopotti, Touho Taavetti, Kauhea Tillittäjä.

Silmät tarkastettu ja terveet (2008)

Kolmas koira? Toinen afgaani?

Rasmuksen täyttäessä neljä vuotta mut sitten valtasi tunne että nyt olisin valmis toiselle afgaanille. Eikä niin että olin vain valmis, vaan että oikein paloin halusta päästä kokemaan kaikki kasvavan turkin vaiheet uudelleen ja katsoa olinko oppinut mitään Rasmuksen kanssa. Olisiko toinen kerta jo helpompi? Alkaisivatko hoitotoimenpi- teet mennä jo suuremmalla  rutiinilla?

Noki oli kuitenkin vasta alle vuoden ja siinä riitti työsarkaa, joten omaa afgaanikuumetta piti lievittää Myyn avulla. Myytä pääsinkin sitten näkemään useamman kerran kesän aikana ja lääräämään sitä että sen sisaruksia. Mutta vaikutus oli päinvastainen - haave afgaaninpennusta omassakin taloudessa vain voimistui.

Sitten kesän keskellä syntyi pari pentuetta jossa pitkästä aikaa taas oli myös lempivärejäni. Lopulta huomioni kiinnittyi pentueista toiseen, jossa oli potentiaalia myös jatkoa ja mahdollista kasvatushaavetta ajatellen - suku ei ollut liian lähellä Myyn sukutaulua ja linjoissa oli myös hyviä juoksijoita. Aloin kirjoitella kasvattajan kanssa joka alustavasti varasikin minulle uroksen pentueesta.

Mitä enemmän selvitin yhdistelmän taustoja ja löysin juttua suvusta, sen enemmän kuume kasvoi. En vaan todellakaan ollut alunperin ajatellut että ihan näin pian olisi seuraavan koiran aika, mutta tämä vain tuntui tilaisuudelta jota ei voisi heittää hukkaan. Kun kasvattaja vielä tarjosikin minulle toista urosta, sitä johon ensimmäisenä olin kuvien perusteella silmäni iskenyt mutta joka silloin ei ollut vapaa, tuntui kaikki jälleen liian uskomattomalta ollakseen totta. Oli kuitenkin otettava huomioon myös miehekkeeni ja pitkien keskustelujen jälkeen hän myöntyi sillä ehdolla että saisi valita koiralle kutsumanimen ja olla myös virallisestikin koiran toisena omistajana. Matkustimme Tampereelle pentua katsomaan.

Ihastuin kovasti pentunimeltään Randyn emän luonteeseen, ulkonäöstä olinkin pitänyt jo kuvissa. Chica oli ystävällinen ja itsevarman oloinen nuori neito joka jaksoi temuta kotiinjääneiden kahden pennun kanssa meidänkin läsnäollessamme. Myös pennut tekivät vaikutuksen juoksemalla käytännössä suoraan syliimme kun ne päästettiin meitä tapaamaan. Randyn näkeminen livenä oli myös rakkautta ensi silmäyksellä - sanomattoman suloinen blue-brindle touhotti menemään rohkeasti, avoimesti ja siinä ohessa kävi antamassa meille pusuja. Hoidimme paperihommat kahvitellen ja lähdimme kotimatkalle sylissäni pieni harmaanvalkea raitapaita.

Autossa pieni ikävöi tai oli huolissaan, ja siitä se saikin ensimmäisen lempinimensä pikku simpanssi - sen vikinä kun muistutti täysin pienen simpanssin ääntelyä! Pian pieni kuitenkin nukahti syliin ja suurin osaa matkaa kuluikin syvässä unessa.

Uuden kotinsa pieni otti vastaan erittäin lunkisti. Häntä pystyssä ja rohkeasti pentu tutki paikkoja ja tuntui samantien olevan sitä mieltä että jahas, tämmönen paikka ny sitten. Yön se vietti sängyllä jalkopäässäni nukkuen ja lukuunottamatta paria pissireissua se nukkui oikein nätisti aamuun asti kanssani.

Uusia tuulia

Seuraavana päivänä pieni sai tavata uudet asuinkumppaninsa kun isot pojat haettiin hoidosta kotiin. Tutustuminen sujuikin helpommin kuin odotin, yksi kerrallaan kävivät nuuhkimassa uuden tulokkaan kun isoin täpinä oli laantunut. Noki tuntui ajattelevan heti että leikkikaveri ja tunne vaikutti myös molemminpuoliselta, Rasmus totesi että hyi PENTU ja päätti pysytellä mahdollisimman etäällä kakarasta.

Nyt Nokin ja Chocobon ystävyys on syventynyt ja ne ovat kuin paita ja peppu kulkiessaan pitkin asuntoa välillä lelulla leikkien, välillä hammastellen, välillä leväten. Vaikka kokoeroa oli ja Noki on toisinaan melko rajukin otteissaan, niin Chocobo pärjäsi sille jo pienestä pitäen vallan mainiosti eikä jää leikeissä jälkeen. Yhdessä ne muodostavat nyt melkoisen vandaali-kaksikon täydentäen toistensa taitoja - toinen esimerkiksi avaa oven, kun toinen taas osaa avata laukuista vetoketjut ja sitten puuhataan yhdessä sen jälkeen.

Rasmus keskittyy pikemminkin hengaamaan minun kanssani ikäänkuin päivitellen "nuorisoa", mutta toisaalta vaikka se esittääkin etäistä ja ylpeää, se kuitenkin selvästi viihtyy laumassa.  Rasmus on ainakin toistaiseksi myös ollut se absoluuttinen koirapomo jota nuoriso katsoo ylöspäin idolinaan ja kunnioittaa.

Yleisesti ottaen tämä tassuilla mielellään läiskivä pikkuinen on ollut oikein positiivinen tuttavuus. Sen hurmaavuudesta kertoo jotain, että isänikin sanoi sitä pienenä sylissä pidellessään sen olevan törkeän suloinen, ja se on tosi ihmisystävällinen, kontaktia hakeva, avoin ja rohkea pieni afgaaninalku. Ulkoillessa mentiin pikkupentuna kuin pieni jänis mielellään laukalla joka suuntaan, eikä pimeä sen enempää kuin uudet paikatkaan pientä pelottanut. Nyt pikkuisen vanhempana Chocobosta on kuoriutunut esiin myös ympäristöään tiiviisti tarkkaileva filosofi, joka saattaa jähmettyä pitkiksi ajoiksi kävelytien viereen vain maailmaa tuijotamaan kuin pieni patsas. Talvesta Chocobo on pitänyt, se rakastaa juosta lumihangissa niin lujaa kuin jaloistaan pääsee ja kiivetä kaikille lumipenkoille, mielellään myös kävellä niiden päällä taiteillen eteenpäin jos se vaan on mahdollista. 

Chocobo on myös valtavan toimelias ja nopealiikkeinen kakara. Jos et itse ole valppaana se saa helposti myös tuhoja aikaan. Se varastaa kaukosäätimen takaasi sillä sekunnilla kun televisiota katsoessasi olet laskenut sen kädestäsi pöydälle. Se huomaa heti jos työpöydälle on unohtunut kuulakärkikynä tai jos kännykkä on sen ulottuvilla. Se on kuin elohopea ja ja tykkää kovin askarrella - esimerkkinä se onnistui hajottamaan kännykästäni sim-kortin hajoittamatta itse kännykkää, mutta avasi takakannen, poistin akun ha kaivoi sim-kortin esiin jonka jälkeen puri siihen reiän..   

Chocobo täytti heinäkuussa 2008 vuoden ja on nyt tehnyt debyyttinsa näyttelyissäkin. Vielä saadaan kasvaa ja kehittyä, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lapsukaisen kehitykseen tähän asti. Siinä on paljon niitä piirteitä joita afgaanille toivon ja nuoruuden muutaman ujoilu-kauden ohitettuaan se on entistäkin valloittavampi luonne, todellinen hurmuri.

Mielenkiinnolla seuraamme millainen afgaani Chocobosta vielä kasvaakaan! On myös ollut kiinnostavaa seurata näitä kahta afgaania, kuinka Chocobo vaikuttaa yhtäaikaa sekä samanlaiselta että täysin erilaiselta kuin Rasmus.

Webdesign by romy