Olen huomannut, että koirani osallistuessa maastokisoihin hoen mielessäni seuraavaa mantraa; Kunpa se nauttisi juoksusta, kunpa se ei ainakaan loukkaantuisi, ja kunpa juoksukaveri ei vaan häiritsisi sen juoksua eikä jättäisi sille traumoja. Luulen, että samantapaiset ajatukset pyörivät monen muunkin koiraansa kilpailuttavan ihmisen mielessä ennen lähtöä.

Harvemmin kuitenkaan tulee hoettua, että kunpa minun koirani ei vain häiritsisi pariaan juoksussa. Ei ainakaan, jos tällaista tilannetta ei ole koskaan sattunut. Niinpä jos oma koira sitten saisikin diskin, olisi se yllättävä ja iso pala nieltäväksi. Uskon, että olo olisi kuin vanhemmilla, jotka ovat juuri saaneet tietää, että heidän oma rakas lapsensa onkin koulukiusaaja.

Diski voi sattua yhtälailla vanhan, puhtaita juoksuja juosseen konkarin, kuin aivan tuoreen juoksijankin kohdalle. Voisimme vertailun vuoksi tarkastella afgaanien, salukien ja borzoiden juoksutuloksia vuosilta 2004 ja 2005.

Vuonna 2004 seitsemän afgaania nappasi diskin kisoista. Kaudella juostuista maastokisalähdöistä napattiin 3 diskiä, eli vain 0,9% suorituksista diskattiin. Ratapuolella otettiin 5 diskiä, joten lähdöistä 5% diskattiin. Jos verrataan diskin saaneiden yksilöiden määrää kisoihin osallistuneiden koirien määrään, sai maastokisoihin osallistuneista diskin 3,1% ja ratakisoissa 16,6%.

Vuonna 2005 diskejä nappailtiin afgaanien keskuudessa hiukan enemmän. Diskin saaneita koiria oli yhteensä 12, ja näistä kuusi (6) tuli radalta ja kymmenen (10) maastoista. Ratapuolelta diskattiin 5% lähdöistä, kuten edellisenäkin vuonna, mutta maastopuolella määrä nousi 2,7%:n. Osallistujamääriin nähden diskin ottaneita oli kuitenkin enemmän, maastoista 11,7% ja radalta 23%.
( Radalla kilpaili edelliseen vuoteen nähden neljä afgaania vähemmän, maastoissa 5 enemmän kuin edellisenä vuonna.)

Borzoit ottivat vuonna 2004 18 kappaletta diskejä maastoista ja 10 radalta. Maastolähdöistä 6,5% johti diskaukseen, ratastarteista 14,6%. Radalla kisanneista koirista peräti 54,5% otti diskin (yhteensä kilpaili 11 koiraa, joista 6 otti diskin.) *

Vuonna 2005 borzoit keräsivät maastoista kymmenen (10) diskiä ja ratapuolelta kaksi (2). Näinollen ratastarteista diskattiin 13,8% ja maastopuolelta vain 3% suorituksista. Kisanneista yksilöistä kaksi, eli 13,8% nappasi ratapuolelta diskin ja 9 eli 28,5% maastokisoista.

Vuonna 2004 diskejä sai yhteensä 35 salukia, ja niitä tuli sama määrä sekä radalta että maastoista, tasan 22 kappaletta. Kuitenkaan suorituksien määrään nähden luvut eivät näytä niin suurilta. Salukien maastokisasuorituksista päätyi diskaukseen 3,8% ja ratapuolelta 11,2%. Yksilömääriin verrattuna luvut ovat sitten taas suuremmat. Salukeista diskattiin 16 eli 30,7% radalla juosseista ja 20 eli 17% maastoissa kisanneista.

Vuonna 2005 diskejä nappasi yhteensä 31 salukia. Ratapuolen starteista päätyi diskiin 15kpl eli 12,5%, radalla kisanneista yksilöistä 12 ( 37,5%) ottaessa diskin. Maastokisoissa suorituksista 25 eli 3,9% sai tuomareilta diski-tuomion ja koirista 19. (16,5%)

A = Kaudella kisanneiden koirien määrä
B = Kaudella diskin saaneiden koirien määrä
C = Diskin saaneet yksilöt prosentteina
D = Kauden starttien/lähtöjen määrä
E = Diskiin päätyneiden starttien määrä
F = Diskiin johtaneet startit/lähdöt prosentteina

Diskit kisoissa 2004
	Maastojuoksukilpailut						Ratajuoksukilpailut
	A	B	C	D	E	F	A	B	C	D	E	F
Afgaani	63	2	3,1%	330	3	0,9%	30	5	16,6%	100	5	5%
Borzoi	65	18	6,54%	275	?		11	6	54,5%	41	6	14,6%
Saluki	117	20	17%	585	22	3,8%	52	16	30,7%	197	22	11,2%

Diskit kisoissa 2005
	Maastojuoksukilpailut						Ratajuoksukilpailut
	A	B	C	D	E	F	A	B	C	D	E	F
Afgaani	68	8	11,7%	362	10	2,7%	26	6	23%	119	6	5%
Borzoi	65	9	13,8%	326	10	3%	17	2	28,5%	15	2	13,3%
Saluki	115	19	16,5%	630	25	3,9%	32	12	37,5%	120	15	12,5%

Tarkastelemaltamme ajanjaksolta löytyy yhteensä kolme afgaania, joilla on maastoista kaksi diskiä, sekä yksi afgaani, jolla on kahden kauden ajalta maastoista kaksi ja radalta myös kaksi diskiä (yht. 4). Borzoiden puolelta löytyy neljä koiraa, joilla on maastoista kaksi diskiä ja yksi sellainen, joka on kahden kauden aikana napannut yhteensä kolme diskiä kisoista, joissa on käynyt.
Salukeista useamman diskin saaneita löytyy muihin vertailemiimme rotuihin nähden eniten. Radalta useamman diskin on napannut peräti yhdeksän koiraa, maastopuolelta kahdeksan. Lisäksi salukeista löytyy jopa kymmenen eri yksilöä, joille on napsahtanut diskejä useampi kahdella kaudella peräkkäin.
Kaikista roduista löytyy myös sellaisia, joilla on ollut diskejä niin rata-kuin maastopuoleltakin.

Voimme siis huomata, että monet diskauksista sattuvat koirille yllättäen ja vain sen kerran, ja että tulokset vaihtelevat rotujen kesken. Alttius diskin ottamiseen näkyy myös vaihtelevan lajin mukaan; vaikka radalta olisi useampikin diski, ei maastoista niitä välttämättä ole yhtään. Valitettavasti tarkastelu osoittaa myös sen, että joka rodusta löytyy yksilöitä, joilla häirintä ei jääkään tuohon yhteen ainoaan kertaan, vaan jatkuu jopa useammalla peräkkäisellä kaudella. Näin ollen onkin hyvin tärkeää, kuinka kilpailuttaja itse koiransa käytökseen suhtautuu. Jokaista diskiä olisikin hyvä pitää omistajalle perusteellisen analyysin paikkana, sillä on tärkeää selvittää, miksi diski saatiin, ja mistä syistä häirintä johtui.

Mistä koira sitten voidaan diskata? Vinttikoirien ratajuoksukilpailujen järjestämis- ja tuomariohjeissa sanotaan juoksusuorituksen hylkäämisestä näin:
”Jos koira aiheuttaa häiriötä, voidaan sen juoksusuoritus varmoissa tapauksissa hylätä. Tällaisia tapauksia ovat esim.
- Koira käy kanssakilpailijansa päälle tai estää tämän juoksun
- Koira kiilaa kanssakilpailijaansa seuraamatta viehettä.
Juoksulinjaansa hakevaa, päätään kääntävää tai ääntä pitävää koiraa ei voida hylätä, jos se ei aiheuta muuta häiriötä. Muiden suorituksia häiritsemätön keskeytys, karkailu, ulosmurtautuminen tai oikaisu sinällään ei aiheuta hylkäämistä. Näissä tapauksissa koiralle merkitään nollasijoitus.”

Maastojuoksukilpailujen järjestämis- ja tuomariohje sanoo: ”Koiran suoritus voidaan varmoissa tapauksissa hylätä (diskaus), mikäli se tahallaan estää kanssakilpailijan suorituksen... Lähtö voidaan uusia tai sitä voidaan jatkaa, jos koira keskeyttää häirinnän takia”.

Sääntöjen mukaan, siis diskaus edellyttää selkeää kanssakilpailijan häirintää. Kevyin perustein diskauspäätöksiä ei tehdä, vaikka tietenkään tuomarikaan ei ehkä aina näe tai kuule aivan koko tilannetta. Tarkoituksena on kuitenkin taata jokaiselle yksilölle mahdollisuus häiriöttömään, oikeudenmukaiseen suoritukseen, joten jokaiseen diskiin kannattaa suhtautua vakavuudella (sen sijaan että valitsisi sen helpon tien, ja esimerkiksi syyttäisi tuomaria väärästä päätöksestä.)

Diskeihin kannattaa siksikin suhtautua vakavuudella, että jos niitä alkaa tipahdella useampia, johtavat ne jo jonkinlaisiin toimenpiteisiin kilpailuoikeuden kannalta. SVKL:n vinttikoirakokeiden säännöissä määrätään seuraavaa:
”Kun tuomarineuvosto hylkää koiran koesuorituksen, noudatetaan seuraavia koekohtaisia kilpailukieltoja:
-Ensimmäinen hylkääminen kilpailukauden aikana: ei kilpailukieltoa. Koira ei kuitenkaan saa osallistua päivän kilpailuihin.
-Toinen hylkääminen kilpailukauden aikana: neljän (4) viikon kilpailukielto.
- Kolmas hylkääminen kilpailukauden aikana: kahdeksan (8) viikon kilpailukielto.
Jos koiran koesuoritus hylätään yhteensä neljä kertaa kahden peräkkäisen kauden aikana, se menettää kilpailuoikeutensa. Sillä on kuitenkin mahdollisuus saada kilpailuoikeus uudelleen kun se on täyttänyt kilpailuoikeuden saamiselle asetetut ehdot. Jos koira kuitenkin hylätään tämän jälkeen neljästi, se ei enää voi saada kilpailuoikeutta.”

Vaikka jatkuvista diskauksista seuraakin näin ollen lopulta jopa kilpailuoikeuden menetys, ei ole suotavaa itsepintaisesti kilpailuttaa koiraa, jonka häirintä on omistajan tiedossa. Jo ennen edellä mainittuja toimenpiteitä koira on voinut aiheuttaa kanssakilpailijoilleen pahojakin traumoja ja jopa pilata nuoren koiran hyvin alkaneen juoksu-uran. Kaikkea ei ole kuitenkaan vielä menetetty, vaikka tulisi diski tai toinenkin. Täytyy vain ensin pyrkiä selvittämään diskien syyt.

Tiedämme nyt, millainen käytös johtaa koiran diskaamiseen. Mutta mikä taustalla oleva syy sitten voi johtaa tuollaiseen käytökseen?
Kaikella häirinnällä on yksi yhteinen tekijä – Käytös juontaa juurensa ajovietin puutteeseen. Koiraa ei siis kiinnosta viehe ja sen ajaminen tarpeeksi paljon, jos se siirtyy häiritsemään pariaan. Siihen, miksi kiinnostus häviää, taas voi olla useita mahdollisia syitä.

Kiinnostus takaa-ajamiseen vinttikoiralla on yleensä vahva pienestä pitäen, sillä ajovietti periytyy geeneissä. Kuitenkin vaikka koiraa kiinnostaisi kaikenlainen ulkona luonnostaan kaikenlainen liikkuva (linnut, lentävä muovipussi, tuulen riepottelemat lehdet..) täytyy viettiä lisäksi vahvistaa ja suunnata, jos toiveena on kisaava harrastuskaveri. Pennun kanssa leikitään pienestä pitäen rätillä tai karvalla, ja tehdään takaa-ajamisesta sille mahdollisimman hauskaa. Opetus ja harjoittelu johtavat pidemmän päälle yleensä viehevarmuuteen, jos koiralla on lisäksi luontaista kiinnostusta tarpeeksi.

Nuori koira, joka ei ole vielä kunnolla ehdollistunut touhuun, saattaa suorituksensa aikana olla kiinnostuneempi vieheen ajamisen sijasta leikkimään juoksukaverinsa kanssa. Kilpailutilanteessa tuollainen käytös kuitenkin luetaan häirinnäksi ja voi johtaa ensimmäiseen diskaukseen.

Ajovietin perimmäinen syy on nälän luoman tarpeen tyydyttäminen. Nykyiset kilpailutilanteet ovat kuitenkin siinä mielessä keinotekoisia, ettei jahdattavana ole oikeaa riistaa, eikä viehettä tarvitse edes jahdata saadakseen syömistä; tuosta perustarpeesta huolehtivat omistajat kotona sangen hyvin. Niinpä maitohapot ja särkevät lihakset tuovat koirankin mieleen ajatuksen siitä, onko touhu lainkaan järkevää. Viehe olisi kiva saada kiinni, mutta kun ei jaksa, niin ei anneta kilpakumppaninkaan saada sitä. Tai suunnataan ajovietti kohti helpompaa, lähempänä olevaa kohdetta, eli siihen vieressä juoksevaan koiraan. Tällöin syynä häirinnälle voi olla esimerkiksi puutteellinen kunto, väsymys tai ylirasitus.

Suoranainen aggressiivisuus myös yksi diskaamisen syistä. Aggressiisivuus voi olla koiralle luonneongelma. Tällöin koira voi käydä kiinni juoksukaveriinsa ilman näennäistä syytä. Toisaalta koira voi myös ärhennellä parilleen, mikäli se itse on tarpeeksi epävarma tai pelokas. Ärhentely ja murina voi kisatilanteessa johtua nyös vaikkapa kahden toisilleen vieraan nuoren uroksen keskinäisen arvojärjestyksen epäselvyydestä. Lisäksi löytyy vielä muitakin mahdollisia syitä. Onko koiran asema omassa laumassa selvä? Jos koira on ottanut perheessä johtajan aseman, saattaa se stressaantua suuresti vastuusta, joka on sille liian raskas. Tämä stressi taas saattaa näkyä ulospäin kilpailutilanteessa liikana yrittämisenä, kuten haluna voittaa millä hinnalla hyvänsä – vaikka sitten teilaamalla juoksukaveri.

Myös loukkaantuminen ja jumittuneet, kipeytyneet lihakset, voivat aiheuttaa ärtyneisyyttä koirassa. Kiinnostusta ajamiseen on, mutta juokseminen tekee kipeää tai vaikuttaa nopeuteen. Toisen nopeus harmittaa, kun itse ei fyysisesti kykenekään juoksemaan kuten tahtoisi, ja koira sortuu häiritsemään.

Kun mahdollinen häirintään johtanut syy on löydetty, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin taipumuksen poistamiseksi. Useimmiten on paikallaan pitää kisaamisessa taukoa ja keskittyä joko harjoitteluun, kunnon kohotukseen, lepoon taikka paranemiseen, sen mukaan mikä syy häirinnän taustalta on löytynyt. Näin toimimalla kilpailuttaja toimii sekä oman koiran, että sen tulevien kilpakumppanien parhaaksi.

On tietysti koiria, joille kisatilanne vain on liikaa. Jos diskejä alkaakin napsahdella enemmän kuin se yksi, eikä taustalta löydy selkeää, hoidettavissa olevaa syytä koiran käytökselle, kannattaa vakavasti miettiä, onko sen kilpailuttaminen lainkaan järkevää. Päälle käyvä koira voi aiheuttaa kilpakumppanilleen jopa pahoja traumoja, jolloin tuon koiran omistaja joutuu näkemään paljon aikaa ja vaivaa yrittäessään korjata vahinkoa. Varsinkin uraansa aloittelevalle koiralle positiiviset kokemukset kilpailutilanteista olisivat ensiarvoisen tärkeitä, ja häirintä voi pahimmillaan pilata kaiken. Häiriötä aiheuttava koira tuskin myöskään itse nauttii kilpailutilanteesta kovinkaan paljon, joten voisi miettiä, olisiko olemassa joku sopivampi yhteinen harrastus? Tai kannattaisiko koiran peräti jatkaa eloaan ennemmin mukavana kotikoirana, ilman harrastamisen luomia paineita ja stressiä? Jatkuvaa, toistuvaa häiriötä aiheuttava koira kun ei kisoissa ole mukava kenenkään kannalta.

©Johanna Männistö

Lähteet:

Suomen Vinttikoiraliitto ry:n koesäännöt
Afgaanien, salukien ja borzoiden juoksutulokset 2004 ja 2005

*Laskuissa huomioitu vain suomalaisten koirien saamat diskit, ei Rata MM-kisoissa kisanneiden ulkomaisten koirien diskejä.

(Julkaistu Vinttikoira-lehdessä 3/2006)

Takaisin Artikkelit-sivulle