Uuteen harrastukseen kuuluu aina ensin vähän opettelua. Aerobicissa liikesarjoihin tottuminen vie aikansa ja sitä saattaa huitoa siellä vasempaan kun valtaosa porukasta huitookin oikeaan. Uuden soittimen kanssa harjoittelu tuottaa alussa musiikillisesti lahjakkaankin persoonan käsissä soraääniä. Auton ajaminenkaan ei heti suju kuin lastenleikki, vaan sinne risteysalueelle vihreisiin valoihin se rakkine sammuu kyllä kerran jos toisenkin, samalla kuin jono kiireisiä autoilijoita takanasi tööttäilee hermostuneelle vasta-alkajalle.
Aluksi myös maastojuoksuharrastuksessa on paljon muistettavaa eikä erehdyksiltä voi välttyä. Toisaalta kantapään kautta oppiminenhan on monesti juuri se tehokkain tapa oppia ja huumori hyvä apuväline selviytyä, ei siis kannata ottaa asioita liian vakavasti. Itseasiassa usein juuri niistä katastrofaalisimmista päivistä muotoutuu aikojen saatossa ne kertomuksista legendaarisimmat.
Vaan minkälainen kisapäivä siitä tulisikaan kertakaikkiaan kaikki menisi pieleen? Jos herra Murphy juuri kisapäivänä sotkeutuisi kuvioihin rankalla kädellä ja varmistaisi että vastoinkäymisiä riittäisi? Käydäänpä kohta kohdalta läpi, mikä kaikki voisikaan mennä pieleen. Ehkä sieltä löytyy jotain tuttuakin..
NEITI A:n EPÄONNEN PÄIVÄT
Neiti A herää aamulla kello kahdeksan. Kelloa katsottuaan hän hieraisee silmiään ja kirkaisee. Hän on nukkunut pommiin! Maastokisoissa pitäisi olla tunnin päästä paikalla ja matkaa on yli 300km. Ei onnistu enää, ei sitten millään. Kello ei ole soinut, siitö on loppunut patteri. Neiti A heittää kellon seinään ja myrtyneenä soittaa koepaikalle, ettei kannata odotella heitä saapuviksi.
Tapaus 2.
Neiti A herää aamulla kuudelta siihen että kännykkä soi. Hänen oli ollut tarkoitus mennä kimppakyydillä kaverinsa kanssa, mutta nyt kaveri ilmoittaakin että on sairastunut/hänen koiransa on sairastunut/että hänen autoonsa on tullut vika/että hänen autonsa on kadonnut eli varastettu eli täten poissa. Neiti A:n oma auto on miehen mukana työmatkalla Saksassa. Neiti A soittaa myrtyneenä kilpailupaikalle, että turha odotella heitä saapuviksi.
Tapaus 3.
Neiti A herää aamulla kello kuusi. Hän nousee ylös, syö aamiaista, hoitaa aamutoimet ja pakkaa kamat ja koirat autoon hyvässä järjestyksessä. Hän on menossa omalla autollaan ja on juuri lähdössä ajamaan, kun huomaa etteivät avaimet olekaan taskussa niinkuin piti. Sitten hän muistaakin heittäneensä ne eteisen pöydälle siksi aikaa kun vielä pikaiseen käväisi vessassa ennen ajomatkan alkua. Nyt hän siis istuu autossa ilman autonavaimia, eikä voi hakea niitä sisältäkään, koska samassa nipussa olivat myös kotiavaimet. ( Vara-avaimet ovat hänen miehellään, joka on tällä hetkellä työmatkalla Saksassa) Ikkunoista ei ole mahdollista kiivetä sisään. Hän soittaa pikapikaa lukkoliikkeeseen, jossa savolainen lukkoseppä vastaa soittoon ja lupaa saapua "jonnii ajan piästä jahka tästä kerkeän". (koska on sunnuntai). Lukkoseppä saapuu lähempänä puolta päivää, jolloin neiti A on jo huokaissut pettymyksestä ja soittanut kisapaikalle, että on turha odotella heitä saapuviksi.
Tapaus 4.
Neiti A herää aamulla hyvissä ajoin, saa syötyä, saa pakattua ja avaimetkin löytyvät sieltä mistä pitää silloin kun niitä tarvitaan. Hän lähtee ajamaan hyvissä ajoin kohti määränpäätä ja on saapuakin paikkaan oikeaan aikaan. Hän kaivaa esiin käsilaukustaan tarkemmat ajo-ohjeet kisapaikalle ja on ajaa penkkaan tajutessaan että on tehnyt pahan virheen. Luullun 10km sijasta hän onkin edelleen vasta 165km päässä oikeasta paikasta; kilpailupaikka onkin Karstula eikä Karttula!
Huomattuaan tämän hän painaa kaasun pohjaan, ja päättää koettaa ajaa oikealle paikalle mahdollisimman nopeasti, mutta ennenkuin hän saa edes kunnolla kiihdytettyä, puhkeaakin vasen takakumi.. Ei auta kuin ohjata auto varoen pientareelle. Neiti A päästelee muutamia ärräpäitä (ja nolostuu sitten, sillä hänhän on lady, eivätkä ladyt kiroa). Onneksi apuun löytyy eräs samaa reittiä ajeleva herrasmies, joka huomaa neiti A:n hädän ja pysähtyy ystävällisesti auttamaan renkaan vaihdossa. Silti siinä vaiheessa kun ollaan valmiita, on aikaa kulunut liikaa eikä kisapaikalle enää ole järkeä lähteä ajamaan. Neiti A soittaa huokaisten kisapaikalle, ettei kannata odotella heitä tuleviksi.
Tapaus 5.
Neiti A herää aamulla hieman myöhässä minkä vuoksi hänelle tulee myös hieman kiire. Hän tekee pikapikaa muutaman voileivän mukaansa ja ryntää autoon kamojen ja koiran kanssa. Kaikeksi onneksi hän saapuu kisapaikalle ajoissa. Hän aikoo juuri lähteä ilmoittautumaan, kun tajuaa unohtaneensa koirankilpakassin kotiin, eteisen vasempaan nurkkaan, naulakon alle. Siellä ovat sitten nyt niin kilpailukirja, kuin rokotustodistuksetkin, sekä mantteli ja koppa. Neiti A hakkaa päätään auton seinään lievässä ahdistuksessa, ennenkuin käy selittämässä toimistoon, kuinka pääsi käymään.
Tapaus 6.
Neiti A herää jälleen hieman myöhässä ja pakkautuu pikapikaa autoon eväiden kanssa. Paikan päälle hän saapuu juuri ja juuri ajoissa, ja käy ilmoittautumassa. Ollessaan menossa eläinlääkärin tarkastukseen hän tajuaa, että onkin ittanut kotoa mukaan ihan väärän koiran. Uransa jo päättänyt seniori lähti kyytiin vanhasta tottumuksesta, kun taas juoksemaan ilmoitettu juniori olikin jäänyt talonvahdiksi odoteelemaan hoitotytön saapumista. Neiti A:n päätä jomottaa harmista, mutta samalla hän miettii saisiko tilannetta jotenkin hyödynnetyksi; pääsisiköhän seniori nyt vaikka edes testaamaan rataa koejuoksijana, kun kuitenkin tänne asti oli ajettu.
Tapaus 7.
Neiti A herää ajoissa ja pakkaa autoon tarvittavat tarvikkeet sekä oikeat koiratkin.
Ajomatkalla hän tosin ajaa liittymästä väärin ja joutuu ajamaan harhaan 25km, ennenkuin huomaa
erheensä jossain Mäntsälän kohdalla ja kääntyy takaisin. Hän onnistuu kuitenkin pääsemään paikalle
lähestulkoon ajoissa ja ilmoittautumaankin. Lääkärintarkastuksetkin menevät hienosti kummankin
osallistuvan koiran osalta, eikä sekaannuksia satu.Arvonnan jälkeen hänelle tulee kiire lämmittelemään
toista koiraansa, joka juokseekin jo ensimmäisessä lähdössä. Hän unohtaa hakea toimistosta
lähtönumerolapun ja aiheuttaa sekaannusta lähtötilanteessa, koska on pukenut koiralleen väärän
värisen manttelin. Lopulta lähtö kuitenkin onnistuu.
Toinen koirista pääsee finaaliinkin. Tällä kertaa hän kyllä hakee lähtönumerolapun, mutta kiireessä
lämmitteleekin väärän koiran. Hän tajuaa virheensä viime hetkellä ja saa koiran vaihdettua, mutta on sekaannuksesta
sen verran hermostunut, että lähtöpaikalla pitääkin koiraa kiinni liian tiukasti ja koiran pari saa etumatkaa
turhan päiten. Neit A puree huultaan ja polkee jalkaansa turhautuneena omaan virheeseensä, mutta
koiralla on onneksi kuitenkin kivaa juostessa. Neiti A juoksee hakemaan koiransa pois radan loppupäästä ja vie sen
jäähdyttelemään.
Neiti A:n koira juoksee emännän mokasta huolimatta kuitenkin oikein hyvät pisteet, ja sijoittuu neljänneksi saaden SA:n.
Palkintojen jaossa neiti A kuulee kuitenkin väärin ja luulee koiransa sijoittuneen kuudenneksi, ja aiheuttaa näin
ollen hämmennystä mennessään hakemaan väärää palkintoa. Sitten kun taas hänen koiransa nimi oikeasti
mainitaan, ei hän enää meinaa uskaltaa mennä hakemaan sitäoikeaa palkintoa koska ei tahdo toistaa virhettään uudelleen.
Vaan kun häntä on kuulutettu esiin neljättä kertaa, hän viimein uskoo korviaan, ja uskaltautuu pokkaamaan
koiransa ruusukkeen, kilpakirjan sekä säkillisen ruokaa. Viimein kotimatka voi alkaa.
Näiden esimerkkien lisäksi on tietysti vielä runsaasti muita asioita,joita voi sattua aivan sinusta riippumattomista syistä. ilmasto voi muuttua huonoksi tai koirasi voi keksiä mitä kummallisempia edesottamuksia esimerkiksi juoksunsa aikana. Mutta miten tylsää se olisikaan, jos jokainen kisa sujuisi aina kaavamaisesti sääntöjen mukaan! Niin kauan kun nyt sentään oikeat koirat ja kisavarusteet ovat mukana, auttavat pienet kommellukset oikeastaan vain muistamaan kisat paremmin. Vaikkapä näin;" Niin, se meidän Moritz voitti ensimmäisen maasto-serttinsä siellä Oravikoskella, muistatkos, silloin kun ensin ajettiin harhaan ja sitten loppupäivästä nousi se hurja ukkonen.. Vaan oli se muuten ikimuistoinen päivä!"
(Julkaistu Vinttikoira-lehdessä 2/2005 sekä Ridgeback-lehdessä 1/2006)
©Johanna Männistö